Kevät yhtä juhlaa

Espanjassa on joka päivä aihetta juhlaan ja juhlat järjestetään aina näyttävästi. Viime viikon perjantaina vietettiin ristien juhlaa. Juhla yhdistää perinteisiä espanjalaisia tapoja, kuten tanssimisen, syömisen ja juomisen. Juhla on vähän verrattavissa suomalaiseen Vappuun, juhlitaan kevään ja kesän tuloa. Juhlan keskipisteenä on kukin koristellut ristit, jotka on asetettu aukioille, patioille sekä ihmisten parvekkeelle. Ihmiset kilpailevat, kenellä on hienoiten koristeltu risti ja ristin juurella on rahakippo, jonne voi laittaa halutessaan kolikon jos toisenkin. 

Joten perjantai oli koulussakin ihan spesiaali päivä. Lapset eivät olleet pukeutuneet tavanomaisiin koulupukuihin. Osalla oli flamenco tanssiasu, tytöillä mekot ja pojilla valkoinen paita ja housut, joissa oli henkselit ja huivi vyönä. Kaikilla ei kuitenkaan ollut erityistä asua, vaan ihan omat arkivaatteet. Tanssiasuihin pukeutuneet tytöt olivat panostaneet enemmänkin ulkonäköönsä, monella oli vahvat meikit, mikä täällä naisilla on hyvin yleistä. Itse hämmästelin, miksi niin pienetkin täytyy meikata. Tiedän, että se kuului siihen asuun, mutta silti ne 7-12 -vuotiaat eivät tarvitse minun mielestä meikkiä. Muutenkin, jos täällä on juhlia, usein myös pikkutytöt, ihan 3-vuotiaatkin, on meikattu. Eikä tietenkään kaikki, mutta todella monet. Ensinnäkään se ei ole lapsen iholle hyväksi ja lapset ovat ihania sekä kauniita ilman meikkiä, niin kuin aikuisetkin. 

Koulussa ei siis ollut perjantaina ollenkaan normaaleja tunteja. Aamupäivä järjesteltiin juhlia, tai muut järjesteli, minä touhusin oppilaitten kanssa, jotta kaaos olisi jollain tavalla hallinnassa. Pelailin lasten kanssa erilaisia sanapelejä englanniksi. Totesin siinä aamupäivän aikana, että minusta ei olisi ikinä opettajaksi tänne, ainakaan ääneni ei kestäisi näiden opettajien tyyliä. Luokassa lapset eivät malta olla hiljaa, edes minuuttia pitempään ja opettaja puhuu usein lasten äänten päälle kovalla äänellä. En tarkoita, että lasten pitäisi olla koko ajan hiljaa, mutta silloin kun opettaja kertoo yhteisiä asioita, pitäisi olla jokaisella kuuntelu rauha. 

Myöhemmin menin sitten toiseen luokkaan, jossa en ollut aikaisemmin ollut. Kysyin ohitseni suhaavilta opettajilta, voisinko olla avuksi. Kukaan ei sanonut minulle mitään muuta kuin, "katso vain, että lapset ovat rauhassa ja hiljaa". No eihän ne ole kuin sen pienen hetken, minkä muistavat. Hetken pyörittyäni luokassa ympyrää aloin askartelemaan lasten kanssa paperilaatikoita. Suurin osa tytöistä, osa myös pojista innostui tästä kovasti. Opetin heille, miten paperista saadaan taittelemalla tehtyä pieniä erikokoisia laatikoita. Tein itse niitä ala-asteella paljon, rakastin kätkeä sinne kaikkea pientä aarretta. Ja onneksi keksin sen, pari tuntia vilahti ohi ihan silmissä ja samalla lapset rohkaistuivat puhumaan englantia kanssani touhuilun ohessa. 

Täällä aikataulu käsitys on saanut uudenlaisen merkityksen. Mikään ei ala sovittuun aikaan ja se opitaan jo lapsena. Lapset lähtivät ruokataukoa viettämää ulos ja kellojen soidessa sisälle, vielä viidenkään minuutin päästä ketään ei näkynyt, ei merkkiäkään siitä, että tauko olisi loppunut. Vasta n. 10 yli alkoivat ensimmäiset hiippailla sisälle. Ja tämä on hyvin tavanomaista täällä, tunnit harvoin alkavat lukujärjestykseen merkittynä aikana. Itse olen aina 10 minuuttia etu ajassa jokapaikassa ja siksi joudun odottelemaan aina 20 minuuttia. Tämä pätee myös varatuissa ajoissa, osteopaatti aikani eivät ole vielä kertaakaan alkaneet sovittuna aikana. Tai kun olen menossa tapaamaan jotakin espanjalaista sovittuun paikkaan, sovittuna aikana, olen aina siellä 10 minuuttia etu ajassa ja kaverini tulee 10 minuuttia myöhässä. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta ainakin 5 minuuttia myöhässä. 

Koulussa järjestettiin juhlat, jotka alkoivat kello 14 ja jatkuivat pitkälle iltaan saakka. Pihalle oli laitettu paljon pöytiä ja tiski, josta sai ostaa syötävää ja juotavaa sekä tietysti näyttävästi koristeltu risti, jonka edessä käytiin ottamassa kuvia. Koulun henkilökunta huolehti tarjoilun ja myynnin. Lasten vanhemmat tulivat sukulaisineen juhlimaan. Minä kävin juhlissa toisen erasmus vaihtarin kanssa, joka aloitti viikko sitten koulussa harjoittelijana, hän on tullut Englannista. Söin Granadalaista perinne ruokaa, perunaomeletin. Omeletti oli todella täyttävä ja iso. Iltaan asti emme jaksaneet jäädä, vaan lähdimme kiertelemään kiinni olevia kauppoja Nevadaan. Luulimme, että kaupat ovat auki, mutta eiväthän ne tietenkään näin ristien juhlapäivänä. Täällä Granadassa kaupat ovat kiinni kaikkina juhlapyhinä ja sunnuntaina. Mikä on mielestäni hyvä, kyllähän siellä kaupassa kerkeää toisenakin päivänä käydä. 

En yhtään ihmettele, että täältä sisämaasta usein lähdetään kesällä pois ja kesälomat vietetään rannikolla päin. Jo nyt täällä alkaa lämpötilat olla 30 asteen molemmin puolin, mitä se on sitten kesä helteillä. Tuuli on onneksi vielä ollut vähän viilentämässä, mutta se ei kuulemma ole täällä tavanomaista. Kun aurinko paistaa, Granadassa on tosi lämmin. Mutta minä nautin!! 

Espanjassa voi yhtäkkiä päätyä ulkoilma konserttiin<3