Puolet työharjoittelusta nyt
täällä takana, aika mennyt ihan hurjan nopeasti. Viime viikko oli tosiaan
pääsiäisloma ja vietin sen Malagassa ja Fuengirolassa. Perjantaina käytiin
katsomassa Malagan kulkueita, odotukset olivat korkealla. Lähdettiin junalla Fugesta
Malagaan yhdessä, osallistuttiin siis opastettuun matkaan. Ajattelin, että
siitä saa enemmän irti, kun on joku, joka tietää ja osaa kertoa.
Kulkueissa kannetaan isolle
lavalle aseteltua pyhäinkuvaa, se on koristeltu erilaisilla kukilla, kankailla
ja kynttilöillä. Painavin lava painaa jopa 5 tonnia ja sitä kantamaan tarvitaan
250 ihmistä. Melkein kaikki kulkueet kulkevat tunnelmallisen ja rauhallisen
musiikin tahdissa, paitsi pitkäperjantain yksi kulkue. Kulkueet etenevät hyvin hitaasti. Musiikki ja suitsukkeiden tuoksu on todella
mieleen painuvaa. Kulkueessa on mukana pitkiin hiippalakkeihin pukeutuneita veljeskunnan
jäseniä. He ovat pukeutuneet Ku Klux Klaania muistuttaviin asuihin, mutta
mitään tekemistä niillä ei ole keskenään. Hiippalakkeihin pukeutuneet ovat
hyväntekijöitä, jotka vain Jumala tunnistaa. Useat kulkevat varpaisillaan tai
sukkasillaan, tämä kuvaa kärsimystä. Pyhäinkuvat vaihtelevat pääsiäisen tarinan
mukaan. Kulkueita valmistellaan hyvissä ajoin ja lavojen kantajaksi saatetaan jonottaa useitakin vuosia.
Malagassa olikin sitten ihmisiä vähän
enemmän, kun Raahessa Pekan päivillä. Lähdettiin kävelemään keskustaan päin ja
näimme matkalla useita kulkueita. Opas kertoi, että hän haluaa meidän näkevän
yhden kulkueen kirkolta asti. Jokainen kulkue lähtee pyhäinkuvan kotikirkolta
ja päätyy sinne takaisin. Tämän kyseinen kulkue on hiljainen ja sitä mukaan,
kun se etenee, katujen valot sammutetaan. Odotin näkeväni tämän kulkueen. Emme
kuitenkaan kerenneet kulkueen kotikirkolle ihmispaljouden ja useiden muiden
kulkueiden vuoksi. Pääsimme kuitenkin ”näkemään” kulkuetta, minä lähinnä näin
ihmisten selkää ja niskoja. Mutta, se tunnelma oli huikea. Kun kulkue eteni,
valot sammuivat ja patsaan ollessa kohdalla ihmiset hiljenivät (espanjalaiset
olivat hiljaa J).
Jostain parvekkeelta kuului koiran haukuntaa, ihmiset hyssyttelivät sitä yhteen
ääneen, jos joku puhui, vieressä oleva käski olla hiljaa. En siis nähnyt
kulkuetta ihmismuurin takaa, mutta aistin tunnelman. Kun kulkue oli edennyt
niin, että patsasta ei enää näkynyt, ihmiset alkoivat taas keskustelemaan. Olisi
pitänyt saada äänitettyä se äänimaiseman muutos, se oli ehkä parasta koko
illassa.
Lähdimme kävelemään ihmismassan
mukana kohti seuraavaa kulkuetta. Kulkueita meni ristiin rastiin Malagan
keskustassa, vaikka pyhäinkuvien reitti kulkeekin pääosin samaa tietä. Yhdessä kohtaa pääsimme jopa läheltä näkemään, muutakin kuin kulkueissa
kulkevien pitkiä hiippoja. Emme kuitenkaan ehtineet yhtä kulkuetta kauan katsella,
kun jo piti keretä seuraavaan paikkaan. Ja viimeisen junan aikataulukin alkoi
kirittämään vauhtiamme. Eteneminen kaduilla ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikasta,
mutta puskimme läpi ihmismuurien. Viimeiseen junaan ehdimme juuri viimeisellä hetkellä.
Kulkueita olisi jatkunut Malagassa vielä aamu neljään asti, mutta me lähdimme
puoli yhden aikaan yöllä takaisin Fuengirolaan. Olin aivan väsynyt
ihmispaljoudesta ja nukkumaan pääseminen oli ainoana mielessä. Ja tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen opastettu retki, mihin osallistun. Vaikka komiikkaa ei puuttunut, olisin tuon saman nähnyt ihan omatoimireissullakin.
Sunnuntaina palasin ajoissa
takaisin Granadaan valmistautumaan työviikkoon. Täällä Espanjassa toinen
pääsiäispäivä on ihan tavallinen Maanantai, olihan pääsiäistä juhlittu jo 7
päivää, silti tuntui oudolta mennä Maanantaina töihin.
Tämäkin viikko on mennyt nopeasti
töissä. Loma oli tehnyt tehtävänsä niin hyvässä kuin pahassa. Aina lomalta paluu ottaa veronsa etenkin lasten kohdalla, kun taas totutellaan koulun ja päiväkodin rytmiin. Kävin tiistaina kolmannen kerran osteopaatilla ja selkäkivut ovat
hävinneet nyt kokonaan. Viimekerran jälkeen minulla nousi korkea kuume, joka
kesti vain yhden yön ja aamulla lähdin töihin. Ilmeisesti jotkin bakteerit
mahastani lähtivät liikkeelle, olo olikin sellainen, että jotain kehostani lähti,
olin aivan tulessa ja jäässä samaan aikaan. Nyt olen ihan kunnossa ja kroppa
tuntuu ihan uudelta, eikä selkäranka rutissut enään samallain, kun ensimmäisellä kerralla!
Keskiviikkona olin taas yliopistolla,
tällä kertaa heidän labratunneillaan. Ihan kun olisin ollut yläasteen kemian
tunnilla. Opettaja oli ihan huikee tyyppi, hän opetti, miten kemiaa voidaan opettaa
lapsille, niin että he ymmärtävät. Kävimme tunnilla läpi erilaisia kemiallisia
reaktioita veden lämpötilaa vaihtelemalla, teimme taikoja. Lopuksi opettelimme
tekemään kultaa, värjäsimme kahden ja viiden sentin kolikot kultaiseksi. Joten eihän
minun enää töissä tarvitse käydä, kun luon itse omat kultani.
Kemian tunnin jälkeen meillä oli
puolen tunnin tauko. Tapasin kolme opiskelijaa, jotka ovat tulossa vaihtoon
syksyllä Suomeen. Yhden olin tavannut jo aikaisemmin. Tauon jälkeen lähdin
liikuntatunnille, jossa kaksi opiskelija ryhmää vetivät meille suunnitteleman
liikuntatunnin. Hauskuutta ei jälleen kerran puuttunut!! Harmi, kun en ikinä
muista ottaa sieltä kuvia tai videoita, jotta saisin edes hieman sieltä tallennettua muistoihin.
Ihanaa viikonloppua
itsekullekkin!!<3
Kommentit
Lähetä kommentti