Pääsiäiskulkueet ja kemiantunti

Puolet työharjoittelusta nyt täällä takana, aika mennyt ihan hurjan nopeasti. Viime viikko oli tosiaan pääsiäisloma ja vietin sen Malagassa ja Fuengirolassa. Perjantaina käytiin katsomassa Malagan kulkueita, odotukset olivat korkealla. Lähdettiin junalla Fugesta Malagaan yhdessä, osallistuttiin siis opastettuun matkaan. Ajattelin, että siitä saa enemmän irti, kun on joku, joka tietää ja osaa kertoa.

Kulkueissa kannetaan isolle lavalle aseteltua pyhäinkuvaa, se on koristeltu erilaisilla kukilla, kankailla ja kynttilöillä. Painavin lava painaa jopa 5 tonnia ja sitä kantamaan tarvitaan 250 ihmistä. Melkein kaikki kulkueet kulkevat tunnelmallisen ja rauhallisen musiikin tahdissa, paitsi pitkäperjantain yksi kulkue. Kulkueet etenevät hyvin hitaasti. Musiikki ja suitsukkeiden tuoksu on todella mieleen painuvaa. Kulkueessa on mukana pitkiin hiippalakkeihin pukeutuneita veljeskunnan jäseniä. He ovat pukeutuneet Ku Klux Klaania muistuttaviin asuihin, mutta mitään tekemistä niillä ei ole keskenään. Hiippalakkeihin pukeutuneet ovat hyväntekijöitä, jotka vain Jumala tunnistaa. Useat kulkevat varpaisillaan tai sukkasillaan, tämä kuvaa kärsimystä. Pyhäinkuvat vaihtelevat pääsiäisen tarinan mukaan. Kulkueita valmistellaan hyvissä ajoin ja lavojen kantajaksi saatetaan jonottaa useitakin vuosia. 

Malagassa olikin sitten ihmisiä vähän enemmän, kun Raahessa Pekan päivillä. Lähdettiin kävelemään keskustaan päin ja näimme matkalla useita kulkueita. Opas kertoi, että hän haluaa meidän näkevän yhden kulkueen kirkolta asti. Jokainen kulkue lähtee pyhäinkuvan kotikirkolta ja päätyy sinne takaisin. Tämän kyseinen kulkue on hiljainen ja sitä mukaan, kun se etenee, katujen valot sammutetaan. Odotin näkeväni tämän kulkueen. Emme kuitenkaan kerenneet kulkueen kotikirkolle ihmispaljouden ja useiden muiden kulkueiden vuoksi. Pääsimme kuitenkin ”näkemään” kulkuetta, minä lähinnä näin ihmisten selkää ja niskoja. Mutta, se tunnelma oli huikea. Kun kulkue eteni, valot sammuivat ja patsaan ollessa kohdalla ihmiset hiljenivät (espanjalaiset olivat hiljaa J). Jostain parvekkeelta kuului koiran haukuntaa, ihmiset hyssyttelivät sitä yhteen ääneen, jos joku puhui, vieressä oleva käski olla hiljaa. En siis nähnyt kulkuetta ihmismuurin takaa, mutta aistin tunnelman. Kun kulkue oli edennyt niin, että patsasta ei enää näkynyt, ihmiset alkoivat taas keskustelemaan. Olisi pitänyt saada äänitettyä se äänimaiseman muutos, se oli ehkä parasta koko illassa.

Lähdimme kävelemään ihmismassan mukana kohti seuraavaa kulkuetta. Kulkueita meni ristiin rastiin Malagan keskustassa, vaikka pyhäinkuvien reitti kulkeekin pääosin samaa tietä. Yhdessä kohtaa pääsimme jopa läheltä näkemään, muutakin kuin kulkueissa kulkevien pitkiä hiippoja. Emme kuitenkaan ehtineet yhtä kulkuetta kauan katsella, kun jo piti keretä seuraavaan paikkaan. Ja viimeisen junan aikataulukin alkoi kirittämään vauhtiamme. Eteneminen kaduilla ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikasta, mutta puskimme läpi ihmismuurien. Viimeiseen junaan ehdimme juuri viimeisellä hetkellä. Kulkueita olisi jatkunut Malagassa vielä aamu neljään asti, mutta me lähdimme puoli yhden aikaan yöllä takaisin Fuengirolaan. Olin aivan väsynyt ihmispaljoudesta ja nukkumaan pääseminen oli ainoana mielessä. Ja tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen opastettu retki, mihin osallistun. Vaikka komiikkaa ei puuttunut, olisin tuon saman nähnyt ihan omatoimireissullakin. 

Sunnuntaina palasin ajoissa takaisin Granadaan valmistautumaan työviikkoon. Täällä Espanjassa toinen pääsiäispäivä on ihan tavallinen Maanantai, olihan pääsiäistä juhlittu jo 7 päivää, silti tuntui oudolta mennä Maanantaina töihin.

Tämäkin viikko on mennyt nopeasti töissä. Loma oli tehnyt tehtävänsä niin hyvässä kuin pahassa. Aina lomalta paluu ottaa veronsa etenkin lasten kohdalla, kun taas totutellaan koulun ja päiväkodin rytmiin. Kävin tiistaina kolmannen kerran osteopaatilla ja selkäkivut ovat hävinneet nyt kokonaan. Viimekerran jälkeen minulla nousi korkea kuume, joka kesti vain yhden yön ja aamulla lähdin töihin. Ilmeisesti jotkin bakteerit mahastani lähtivät liikkeelle, olo olikin sellainen, että jotain kehostani lähti, olin aivan tulessa ja jäässä samaan aikaan. Nyt olen ihan kunnossa ja kroppa tuntuu ihan uudelta, eikä selkäranka rutissut enään samallain, kun ensimmäisellä kerralla!

Keskiviikkona olin taas yliopistolla, tällä kertaa heidän labratunneillaan. Ihan kun olisin ollut yläasteen kemian tunnilla. Opettaja oli ihan huikee tyyppi, hän opetti, miten kemiaa voidaan opettaa lapsille, niin että he ymmärtävät. Kävimme tunnilla läpi erilaisia kemiallisia reaktioita veden lämpötilaa vaihtelemalla, teimme taikoja. Lopuksi opettelimme tekemään kultaa, värjäsimme kahden ja viiden sentin kolikot kultaiseksi. Joten eihän minun enää töissä tarvitse käydä, kun luon itse omat kultani.

Kemian tunnin jälkeen meillä oli puolen tunnin tauko. Tapasin kolme opiskelijaa, jotka ovat tulossa vaihtoon syksyllä Suomeen. Yhden olin tavannut jo aikaisemmin. Tauon jälkeen lähdin liikuntatunnille, jossa kaksi opiskelija ryhmää vetivät meille suunnitteleman liikuntatunnin. Hauskuutta ei jälleen kerran puuttunut!! Harmi, kun en ikinä muista ottaa sieltä kuvia tai videoita, jotta saisin edes hieman sieltä tallennettua muistoihin.

                                                 Ihanaa viikonloppua itsekullekkin!!<3