Ajattelin kirjoittaa blogia ajastani espanjassa. Vaikka lukijoita ei olisikaan, voisi tämä olla minulle muisto ja ns. päiväkirja, jota voin lukea myöhemmin ja minkä kautta voin palata elämään täällä.
Eli minulla on työharjoittelu liittyen sosionomiopintoihin, suoritan täällä erikoistavan harjoittelujakson. Harjoittelun teen Fuengirolassa Fuengirolan kotikoululla, Academia Finlandesa. Koulu on täällä asuville suomalaisille lapsille.
Matka tänne sujui ilman minkään laisia ongelmia, vaikka ensimmäinen lentoni lähtikin myöhässä. Kyyneleet tuli silmiin, kun istuin koneen penkille ja ajattelin, että tulen tänne 3 kuukauden päästä takaisin, miksi minua itkettää. En ollut surullinen, mutta haikeus silti tuli päälle. Pääsin haikeudesta, kun nousimme pilvien päälle ja näin auringon sekä sinisen taivaan, ihanaa pääsen lämpöön.
Laskeuduimme Lontoon gatwickille n. 35 minuuttia myöhässä, jatko lentoni lähti tunnin päästä. Kerkesin hyvin käydä kaupassa ja mennä koneeseen. Taas huomasin koneeseen istuttuani, että kyyneleet valuvat poskilleni, ehkä olin niin väsynyt, edellisen yön unet jäivät aika lyhyeksi. Nyt noustiin pimeetä taivasta kohti, mietin siinä, että miten lentokapteeni osaa ohjata konetta oikeaan suuntaan, kun joka puolella on pimeetä ja sumua?! Mutta jotenkin hän osasi, pääsimme Malagaan, kello oli silloin 23.50 ja suomen aikaan 00.50. Hain matkalaukkuni ja menin odottelemaan suomesta tulevaa lentokonetta, koska sieltä tuli pari naista, joiden kanssa olin sopinut yhteisen taxi kyydin Fuengirolaan. En tuntetun näitä naisia entuudestaan, etsin vain mustavalkoista hupparia joka olisi vaaleahiuksisen naisen päällä. Noin tunnin odottelinkin, heidän kone oli myöhässä. Mutta pääsimme Malagasta Fuengirolaan nopeasti, taxi kuskilla oli melkosen raskas kaasujalka. Olin perillä asunnolla puoli 2 aikoihin, väsymys painoi jo aikalailla harteillani. Uusi kämppikseni Marjo otti minut vastaan ja esitteli vähän paikkoja kämpässä, hän oli ihanasti pedannut sänkyni ja laittanut kaikki minua varten valmiiksi. Olinkin valmis pujahtamaan suoraan peiton alle, unta ei tarvinnut odotella.
Aamulla heräsin 10 aikoihin, oli pakko heti avata verhot ja katsoa ulos. Asunto on lähellä keskustaa, kerrostalossa 6 kerros. Aamupäivän satoi vettä, kävimme Marjon kanssa autolla kaupassa (vettä tuli aivan kaatamalla, ei olisi kävellen päästy ovesta ulos niin olis jo märkänä oltu), samalla kävimme myös ajamassa reitin koululle ja vähän katselemassa Fuengirolaa. Kävin myöhemmin vielä lenkillä työpaikalla ja meren rannalla. Aurinko alkoi paistamaan ja asteita oli varmaan 18, ihanasti lämmitti. Meren rantaa juostessani hymy vaan leveni entisestään, täällä saan olla seuraavat kolme kuukautta, miksi minulle on annettu tämä mahdollisuus, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Vai tarvitseeko kaikkien eteen tehdä jotain erityistä. Askel tuntui kevyeltä ja juoksu maistui!
Odotan innolla tulevaa aikaa ja arkea täällä, kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Jännittää työharjoittelun alottaminen, en ole harjoittelijana ollut pitkään aikaan. Uusiin työkavereihin tutustuminen ja ennen kaikkea lapsiin tutustuminen, toivottavasti tulen toimeen :)
Eli minulla on työharjoittelu liittyen sosionomiopintoihin, suoritan täällä erikoistavan harjoittelujakson. Harjoittelun teen Fuengirolassa Fuengirolan kotikoululla, Academia Finlandesa. Koulu on täällä asuville suomalaisille lapsille.
Matka tänne sujui ilman minkään laisia ongelmia, vaikka ensimmäinen lentoni lähtikin myöhässä. Kyyneleet tuli silmiin, kun istuin koneen penkille ja ajattelin, että tulen tänne 3 kuukauden päästä takaisin, miksi minua itkettää. En ollut surullinen, mutta haikeus silti tuli päälle. Pääsin haikeudesta, kun nousimme pilvien päälle ja näin auringon sekä sinisen taivaan, ihanaa pääsen lämpöön.
Laskeuduimme Lontoon gatwickille n. 35 minuuttia myöhässä, jatko lentoni lähti tunnin päästä. Kerkesin hyvin käydä kaupassa ja mennä koneeseen. Taas huomasin koneeseen istuttuani, että kyyneleet valuvat poskilleni, ehkä olin niin väsynyt, edellisen yön unet jäivät aika lyhyeksi. Nyt noustiin pimeetä taivasta kohti, mietin siinä, että miten lentokapteeni osaa ohjata konetta oikeaan suuntaan, kun joka puolella on pimeetä ja sumua?! Mutta jotenkin hän osasi, pääsimme Malagaan, kello oli silloin 23.50 ja suomen aikaan 00.50. Hain matkalaukkuni ja menin odottelemaan suomesta tulevaa lentokonetta, koska sieltä tuli pari naista, joiden kanssa olin sopinut yhteisen taxi kyydin Fuengirolaan. En tuntetun näitä naisia entuudestaan, etsin vain mustavalkoista hupparia joka olisi vaaleahiuksisen naisen päällä. Noin tunnin odottelinkin, heidän kone oli myöhässä. Mutta pääsimme Malagasta Fuengirolaan nopeasti, taxi kuskilla oli melkosen raskas kaasujalka. Olin perillä asunnolla puoli 2 aikoihin, väsymys painoi jo aikalailla harteillani. Uusi kämppikseni Marjo otti minut vastaan ja esitteli vähän paikkoja kämpässä, hän oli ihanasti pedannut sänkyni ja laittanut kaikki minua varten valmiiksi. Olinkin valmis pujahtamaan suoraan peiton alle, unta ei tarvinnut odotella.
Aamulla heräsin 10 aikoihin, oli pakko heti avata verhot ja katsoa ulos. Asunto on lähellä keskustaa, kerrostalossa 6 kerros. Aamupäivän satoi vettä, kävimme Marjon kanssa autolla kaupassa (vettä tuli aivan kaatamalla, ei olisi kävellen päästy ovesta ulos niin olis jo märkänä oltu), samalla kävimme myös ajamassa reitin koululle ja vähän katselemassa Fuengirolaa. Kävin myöhemmin vielä lenkillä työpaikalla ja meren rannalla. Aurinko alkoi paistamaan ja asteita oli varmaan 18, ihanasti lämmitti. Meren rantaa juostessani hymy vaan leveni entisestään, täällä saan olla seuraavat kolme kuukautta, miksi minulle on annettu tämä mahdollisuus, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Vai tarvitseeko kaikkien eteen tehdä jotain erityistä. Askel tuntui kevyeltä ja juoksu maistui!
Odotan innolla tulevaa aikaa ja arkea täällä, kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Jännittää työharjoittelun alottaminen, en ole harjoittelijana ollut pitkään aikaan. Uusiin työkavereihin tutustuminen ja ennen kaikkea lapsiin tutustuminen, toivottavasti tulen toimeen :)
Kommentit
Lähetä kommentti