Kotiutumista

Ensimmäinen viikko puolivälissä. En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu kuin olisin ollut täällä jo pitempään. Jotenkin niin kotiutunut tänne ja elo alkaa tuntua mukavalta. Onhan vielä paljonkin opittavia asioita ja usein joudun lenkkeillessäni puhelimen kaivamaan esille ja navigoida sijaintia ;), mutta pikkuhiljaa alkaa ympäristökin tulla tutummaksi.

Ja ihan varmasti tuohon kotiutumiseen vaikuttaa koululla lapset, he ovat niin tuttavallisia, tulleet jo niin rakkaiksi ja läheisiksi. Tykkään niin tuosta, kun kerkeää ja saa antaa henkilökohtaistesti aikaa jokaiselle lapselle, ei tarvitse pitää kiirettä oppilaan auttamisessa ja tukemisessa ollenkaan. Saa paneutua siihen hetkeen kyseisen oppilaan kanssa ihan täysin. Sekä huomaan sen, että lapset luottavat minuun jo aika paljon ja monessakin asiassa turvautuvat minun apuun ja neuvoon.

Päivät koululla kuluvat tosi nopeasti, kovin usein en kerkeä kelloa katsoa, tänään jäi taukokin pitämättä, kun en vaan huomannut ajan kulua. Nyt voi kuulostaa ihan kauhealta hehkuttamiselta mutta olen niin mielissään tästä mahdollisuudesta täällä. Olen varma, että tämä kuherruskuukausi päättyy jossain vaiheessa ja aina päivät tai hetket eivät ole täällä niin ihanaa ja mukavaa, se ”todellinen” arki tulee vastaan. Todelliseen arkeenhan kuuluu niitä hyviä ja maailman parhaita hetkiä, mutta myös niitä surullisia, suututtavia ja raskaita hetkiä. Niistä rakentuu elämään tasapainoinen matka. Olen kokenut, että ilman niitä vaikeita hetkiä elämässä, en osaisi arvostaa niitä hyviä hetkiä niin paljon. Jännä, miten ihmismieli toimii, tarvitsee iskuja, jotta huomaa silitykset.

Nyt voinkin kertoa enemmän siitä projektista, mikä oppilailla on koululla kesken. He ovat tutustuneet Espanjan kulttuuriin ja siihen liittyen Flamenco-tanssiin. Maanantaina he maalasivat tulevalle työlleen pohjan ja tänään siihen leikattiin paperinukke, jonka sai laittaa erilaisiin asentoihin, vähän matkien Flamenco-tanssijan asentoa. Myöhemmin siihen tehdään vielä asiaan kuuluva vaatetus. Katsoimme aamulla videon Flamenco tanssista, se vasta vaikealta näyttää. Kauhean nopea tahti, jalat liikkuvat tosi nopeasti ja kädet pitää oikeassa liikkeessä ja asennossa kulkea mukana, naisella on vielä se mekko, minkä helmaa pitää ”tanssittaa” oikeassa kohtaa. Minusta ei olisi siihen, en jaksaisi niin kauan opetella, että olisin hyvä siinä.

Työpäivän jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa syömään ihanaan kasvisravintolaan, sinne tuli myös meidän ystävä, jolla olimme sunnuntaina kyläilemässä. En ole syönyt niin hyvää kasvisruokaa pitkään aikaan. Ravintolan nimi on Vegetalia ja jos joskus tänne tulette, niin suosittelen tuota paikkaa. Siellä oli buffet pöytä katettuna ja hinta ei ollut kovin päätä huimaava, edullisesti sai hyvää ruokaa. Voi myös noutaa vaikka kotiin ruokaa. Sen jälkeen kävimme juomassa kahvit erään kahvilan terassilla.

Huomenna pääsen opiskelemaan vähän espanjan alkeita yhdessä koulun oppilaiden kanssa. Espanjan kieli on aina ollut sellainen kieli, minkä haluaisin oppia ja nyt pääsen ainakin aloittamaan ja toivottavasti joskus myös sitä edes vähän käyttämään!!