Sain tänään töissä ihanaa palautetta yhdeltä oppilaalta.
Oltiin loppupiirissä ja laulettiin loppulaulua, laulu kertoi hymystä. Tämä
poika koputti minua olalle ja sanoi, että sinä varmaan elät 90 vuotiaaksi.
Kysyin, että kuinka niin, johon hän vastasi, koska hymyilet niin paljon. Siinä vaiheessa minun hymy nousi
varmaan uusille leveysasteille, olin niin liikuttunut ja iloinen tästä
huomiosta. Ihanaa, että hymyni on huomattu, vaikka en sitä tietoisesti olekaan
tehnyt.
Joskus luin jostakin lehdestä, että juoksulenkki kannattaa
tehdä hymyillen, jaksaa juosta paljon paremmin. Kokeilinkin tätä joskus lenkkikaverini
kanssa. Juostiin ensin totisena ja sen jälkeen hymyilemällä. Kyllä, sillä oli
vaikutusta, heti jaksoi juosta paremmin. Ei varmaan mitään suurempaa eroa
ollut, mutta kuitenkin eroa oli. Joten hymyillään enemmän.
Mutta sitten työharjoitteluun. Tehtiin tänään kaikkien
oppilaiden kanssa ravintoon liittyviä ryhmätöitä. Ihan mieletöntä oli taas
huomata, miten hyvin ryhmien yhteistyö toimi. Vaikka jokaiseen ryhmään kuului
niin eri ikäistä porukkaa, jokaiselle löytyi tehtävä. Jaettiin oppilaat kolmeen
ryhmään, hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit. Jokainen ryhmä etsi tästä omasta
aiheestaan tietoa ja teki posterin, joka sitten esitettiin muulle luokalle. Tiedon
sai tuoda esille kuvien ja tekstien avulla. Minun ryhmäni innostui piirtämään
aiheeseen liittyviä kuvia ja piirsivätkin todella hienon posterin, ihanaa oli
seurata vierestä heidän puuhastelua.
Eilen kävin tosiaan postissa, kun halusin postittaa yhden
kortin. Menin postiin ja otin jonotusnumeroni, ihmisiä oli siellä minun
lisäkseni varmaan 8 ja tiskin toisella puolella kolme virkailijaa. Näin
jonottamista inhoavana ihmisenä ärsytyskäyräni oli aika pinkeänä. Kun asiakas
tulee hakemaan esimerkiksi pakettia, virkailijoilla menee hirveästi aikaa etsiä
tämä kyseinen paketti, koska heillä ei ole minkäänlaista systeemiä hyllyjen
numeroimisessa ja järjestelmässä. Ja sitten virkailijat jäävät juttelemaan
keskenään tosi paljon ja asiakas vain odottaa. Minulla meni 45 minuuttia yhden
kortin postittamisessa. Mutta selvisin ilman sen suurempia raivokohtauksia,
maassa maan tavalla, vai kuinka.
Pääsinkin postireissun jälkeen purkamaan paineita salille.
Olin ensin ajatellut, että en ota salikorttia täällä ollessani, vaan käyn
lenkillä ja teen ulkotreenejä. Viikonloppuna minulla tuli kuitenkin hirveä
tarve päästä salille ja aloin etsiä läheltä tarpeisiini sopivaa salia. Löysin
hyvän ja sopuhintaisen salin, jeee!! Kuntosali on työmatkani varrella ja täältä
kämpältä kävelee sinne 5 minuutissa. Aivan loistavaa, nyt olenkin käynyt siellä
aina työpäivän jälkeen. Salillakin olen huomannut eron suomen ja espanjan kuntosalien
välillä. Suomessa olen tottunut siihen, että kaikki käsipainot ovat siistissä
järjestyksessä niille kuuluvilla paikoilla, ja tangoista otetaan käytön jälkeen
painot pois. Täällä niin ei ole, vaan sopivaa käsipainoa joutuu etsimään
hyllyltä, eikä kaksi saman painoista ole todellakaan vierekkäin. Ja musiikki
täällä soi salilla tosi kovalla, ehkä siksi espanjalaiset ovatkin niin
äänekkäitä. Mutta mukava päästä kuntoilemaan.
Ja nyt täällä alkaa ilmat lämpenemään, ihanaa!! On täällä kyllä
aurinko paistanut, mutta siperian tuulet ne on tännekin yltänyt. Ihan hirveen
kylmä tuuli ollut. Ei kuulemma näin kylmää
talvea ole Fuengirolassa ollut mies muistiin. Mutta nyt lämpöä kohti.
Kommentit
Lähetä kommentti