Myrskyinen lauantai

Nyt on kyllä myrskyinen päivä, tuulee niin paljon, että en uskaltanut pyykkejä viedä ulos kuivumaan, ne ei ehkä olisi enää hetken päästä olleet siinä, minne ne olisin jättänyt.

Kävin Miramarin kauppakeskuksessa shoppailemassa, koska myrskyinen sää on hyvä syy siihen. Oli aika mieleen painuva bussimatka sinne. Odottelin pysäkillä bussia ja hetken päästä viereeni tuli pariskunta, he keskustelivat keskenään suomeksi. Kohta nainen kysyi minulta englanniksi, että pitääkö lippu ostaa jostakin valmiiksi, siihen suomeksi vastasin, että ei tarvitse, voi ostaa kuskilta. Siinä sitten aloimme jutella keskenämme. Kerroin heille, että olen täällä harjoittelussa ja asunut nyt viikon Fuengirolassa. Bussi tuli ja menimme sinne jatkamaan keskustelua, juttelimme paljon niitä ja näitä, paljon opiskeluistani. Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi opinnäytetyöaiheeseeni tai aihe ehdotukseeni. Minulla olisi pitänyt olla muistiinpano välineet mukana, sain älyttömän paljon ideoita ja näkökulmia aiheeseen liittyen ja vieressä oleva vanhempi herrakin (myös suomalainen) liittyi keskusteluumme ja antoi oman idean tutkimukseen. Saimme hyvän keskustelun pienten lasten kiusaamisesta ja sen ehkäisystä. Voi hitsi, tykkään ihan älyttömän paljon tämän tyyppisistä kohtaamisista tuntemattomien ihmisten kanssa. Aivan mielettömän ihania ihmisiä. En tiedä, vaikuttaako se, että liikun paljon yksin täällä, kun ihmiset ottavat kontaktia minuun paljon, tuntemattomat alkavat juttelemaan, he tulevat kyselemään neuvoa jne. Vai se, että olen ulkomailla, enkä Suomessa. Luulen jälkimmäistä enemmän oikeaksi vaihtoehdoksi. Mutta anyway, oli ihana kohtaaminen tuntemattomien kanssa bussissa. Ja kolme ihmistä luuli minua tänään espanjalaiseksi. 

Ensimmäinen viikko työharjoittelua on takana, miten luxukselta tuntuukaan viikonloppu vapaa ja säännöllinen työ, säännöllinen unirytmi. Perjantaina työpäivän jälkeen iski hirvittävä väsymys kaikesta uudesta, vaikka työ sinänsä on hyvin leppoista. Leppoista mutta intensiivistä. Olen oppinut yhden viikon aikana paljon opettamistyöstä, siitä miten eritavoin ihmiset oppivat ja sisäistävät asioita. Olen oppinut myös sen, että rakastan opettaa lapsia, olen aina tiennyt tykkääväni siitä, mutta ehkä se onkin minun intohimoni. Pidän työssäni tärkeänä taitona sensitiivisen kohtaamisen taidon sekä herkkyyden huomata ja kohdata lapset erilaisina onnistujina, niissä haluan kehittyä ja tulla hyväksi.

 Saimme askarreltua oppilaiden kanssa flamenco-tanssijat valmiiksi, niistä tuli aivan mielettömän hienoja. Lapset osaavat tehdä kyllä luovia ratkaisuja taiteeseen liittyen. Ja nyt olemme myös aloittaneet välitunnin aina yhteisellä lyhyellä liikunta tuokiolla rannalla, koska lapsilla ei ole liikuntatunteja merkitty lukujärjestykseen. Liikuntatuokiot vetää yksi opiskelija, joka opiskelee liikunnanohjaajaksi. Tuokion jälkeen alkaa päivän koho kohta, eli jalkapallo pelit, niissä ei kyllä haavereilta ja mustelmilta vältytä, sain itsekin mojovan iskun nilkoille, mutta onneksi vain pieni turvotus ja mustelma tuloksena. Liikkuessa sattuu ja tapahtuu, ja niin mielestäni kuuluukin. Liika varovaisuus ei ole hyväksi, mustelma tai pieni haava ei tee pahaa kenellekään.

Olimme perjantai iltana illan vietossa yhden suomalaisen perheen luona täällä Fuengirolassa, siellä asuu ne kaksi muuta opiskelijaa, jotka aloittivat minun kanssa samaan aikaan harjoittelun koululla. Meillä oli mukavan rauhaisa perjantai ilta, vaikka menikin myöhään. Onneksi sain autokyydin sieltä sitten kämpälle, koska yksin pimeässä käveleminen ei kuulu lempi asioihini. Eikä täällä yöllä yksin käveleminen ole kovin turvallistakaan, vaikka en kauheasti silti ole osannut pelätä. Ihanaa viikonlopun jatkoa!!!<3