Sateinen on viikko ollut täällä Fuengirolassa, onneksi otin
kuntosalikortin, niin pääsee urheilemaan kuitenkin. En yhtään jaksaisi olla
vaan sisällä. Vaikka pelkkä sade ei olisikaan kauhean iso este ulkoilulle mutta
kova tuuli, sen kanssa alkaa jo tuntua luissa ja ytimissä, että ulos ei tee
mieli mennä. Kyllä se aurinko on taas tulossa, pysytään toiveikkaana.
Olemme koulussa tehneet lasten kanssa vahvuuspuuta. Suunnittelimme
Johannan ja Iiriksen kanssa toimintakokonaisuuden luonteen vahvuuksiin
liittyen. Pääosin se oli tyttöjen projektiin liittyvä osakokonaisuus, mutta
ajattelin että saan siitä itsellenikin paljon opintoihini liittyen ja voin hyödyntää
raportissani. Aluksi katsoimme yhdessä videon youtubesta, jossa tuli esille
erilaisia luonteen vahvuuksia. Sen jälkeen mietimme mitä vahvuus käsitteenä
tarkoittaa ja mitä eri luonteen vahvuudet tarkoittavat, koska käsite oli etenkin
pienille lapsille vaikea ja uusi.
Keskustelun jälkeen lapset piirsivät paperille oman käden ja
miettivät viisi vahvuutta itselleen, jotka he kirjoittivat paperille. Huomasin,
että pienempien lasten oli helpompi tunnustaa omia vahvuuksia, mutta heille se
oli käsitteenä vaikea ja helpompi heidän oli miettiä esim. harrastusten kautta
vahvuuksia, missä on hyvä, jalkapallossa, voimistelussa jne. Mutta pysyimme
kuitenkin luonteen vahvuuksissa ja olimme apuna nimeämässä erilaisia vahvuuksia.
Isompien oppilaiden oli taas vaikeampi tunnustaa omia vahvuuksia, ns. keksiä
niitä, he kyllä tiesivät mistä on kyse. Teini-ikäisillä voi olla ”noloa”
tunnustaa omia vahvuuksia tai joku oppilas ei osannut löytää niitä itsestään. Jokaisen
olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään omia luonteen vahvuuksia ja miettiä,
miten ne kantavat elämässä eteenpäin. Koska jokaisesta löytyy varmasti enemmänkin
kuin viisi luonteen vahvuutta.
Tässä projektissa parasta oli, kun oppilaat miettivät oikeasti
niitä asioita, missä olen hyvä. Ja sellainenkin oppilas joka ei aluksi nähnyt
itsessään mitään hyvää, oivalsi lopulta ne kaikki viisi luonteen vahvuutta
itsessään. Pienet lapset ovat niin ihania, kun he ovat aitoja ja rehellisiä
omista vahvuuksistaan ja uskaltavat tuoda ne esille, ”mää oon aika huumorintajuinen,
auttavainen, myötätuntoinen, reilu jne.”
Toisena päivänä mietimme isompien oppilaiden puolella puun
runkoon kotikoulun vahvuuksia, jaoimme porukan pienempiin ryhmiin. Aluksi
tuntui, että heidän oli vaikea lähteä miettimään niitä, mutta kun alkuun
päästiin tuli koulun vahvuuksia hyvin esille, mm. osallisuus=saa itse päättää
mitä opiskelee päivän aikana, tasapuolinen, tänne on helppo tulla uutena,
kannustava, rauhallinen ilmapiiri jne. Tein vielä kolmen pienemmän lapsen
kanssa, jotka eivät ensimmäisellä kerralla olleet mukana, heidän vahvuuskädet puuhun.
Pien ryhmässä oli vielä helpompi päästä syvemmälle miettimään vahvuuksia ja
niiden merkitystä.
Koulussa aloitti nyt maanantaina kolme uutta harjoittelijaa,
joten nyt meitä on siellä yhteensä seitsemän harjoittelijaa muutaman viikon
ajan. Nyt pääsee ainakin kunnolla auttamaan lapsia yksilöllisesti. Olen nyt
ollut tämän viikon isompien oppilaiden puolella. Oppilaat ovat päässeet vähän
haastamaan minua matikassa, ruotsissa ja muissa aineissa. Vähän tunnen painetta
opettaa matematiikkaa isommille, mutta yllättävän nopeasti prosenttilaskujen
kaavat yms. tulevat mieleen (matematiikka on ollut minun lemppari aine). Ihanaa
päästä myös vähän lähemmäs isompien oppilaidenkin koulupäivää, ja tutustumaan
heihin paremmin, kun olen pienempien puolella ollut tähän asti. Isompiin kuuluu
siis 5-luokkalaisista 9-luokkalaisiin. Olen kyllä tykännyt olla isompienkin
kanssa ja ihanaa kuulla, että minua odotetaan jo pienten puolellekin takaisin.
Olin viikonloppuna taas Jääskeläisillä yötä. Tarkoituksena
oli lähteä lauantaina vuorille, mutta sille päivälle oli luvattu sadetta niin
paljon niin siirsimme sen sunnuntaille. Lähdimme sitten lauantaina Johannan
kanssa Malagassa käymään, sinne tuli myös Johanna kaksi kaveria, jotka ovat Oulusta
käymässä täällä.
Sunnuntaina lähdimme sitten Eijan ja Johannan kanssa
vuorille. Vaelsimme Mijasista Benalmádenaan ja matkaa retkelle tuli n. 20 km ja aikaa kului meillä vähäiset 8 tuntia.
Pysähtelimme kuvia ottamaan ja pidimme evästaukoja usein, emme siis kiiruhtaneet
yhtään. Reitti oli vauhdista huolimatta rankka, nousuja ja laskuja paljon,
mutta maisemat olivat taas todella uskomattomia, että voimien hiipumista ei
huomannut vasta kuin illalla sänkyyn kaatuessa. Voisin melkein väittää, että
maisemia ja vuoria ylemmäs nousee ihana, huippu, tsemppaava, naurava ja
keskusteleva vaeltaja porukka, eihän sellaisessa seurassa huomaa, kuinka
pitkästi olemme kulkeneet. Vaikka välillä päämäärä näytti olevan kaukana ja ”päätevuoremme”
ei vain tuntunut tulevan lähemmäs ollenkaan, perille päästyämme katsoimme
taakse päin ”vau, tuoltako me oikeasti olemme lähteneet!”. Se vuorilla kulkiessa
on siistiä, kun on korkealla niin näkee sinne, mistä on lähdetty. Reittimme päätyi
Monte Calamorro-vuorelle, josta laskeuduimme kondoli-hissillä alas Benalmádenaan.
Vähän meinasi sydän lyödä pari ylimääräistä lyöntiä ja itku kuristaa kurkussa,
kun astuin pieneen hissikoppiin, mietin siinä, että tähän ihmisten rakentamaan
hökötykseen on nyt luotettava, jos täältä nyt tiputaan niin on sitten
tarkoitettu. Mutta alas päästiin, eikä hissi matka ollut ollenkaan niin paha
kuin pelkäsin.
Kävimme sitten syömässä Benalmádenassa ja lähdimme siitä
junalla Jääskeläisille. Nyt kun olen käveleskellyt täällä alhaalla ja katsellut
vuorille päin, olen ajatellut, että oikeasti oltiin me aika naisia, kun tommoinen
matka kuljettiin, ja kulkisin sen uudestaankin. Ei paljon Tampereen Mustavuori
tunnu näiden vuorien jälkeen missään :D.
Aurinkoista kevättä ja muistakaa miettiä omia luonteen
vahvuuksia välillä<3
Kommentit
Lähetä kommentti