Vapun riennot

Viimeinen kokonainen kuukausi alkamassa tänään täällä Granadassa. Ihana vapaa päivä 
keskellä työviikkoa. Vappua en suklaakakkua kummemmin ole juhlinut, olen ulkoillut, rentoutunut sekä tehnyt sopivasti kouluhommia. Eilen kävin illalla Teteria El Banuelossa. Mietin siellä istuessani, miksi Suomessa ei tule lähdettyä kahvilaan yksin istuskelemaan ja katselemaan ihmisiä. Tykkään seurata muita ihmisiä ja olla omissa ajatuksissani. Toki Suomessa saan lähes aina ystävistäni kahvila seuraa, jos sinne kerkeän ja mielummin vietänkin sen ajan heidän kanssaan. Mutta yksin olo täällä on tehnyt minulle hyvää. Ajatukset ovat selkiytyneet ja muisti alkaa palailla normaalille tasolle ;). En tarkoita, etteikö ikävä rakkaiden luo olisi läsnä toisinaan, nautin kuitenkin elostani täällä. 

Illalla teteriassa istuskellessani, iski kirjoitusvimma ja ei tietenkään minkään näköistä vihkosta mukana. Joten tyydyin lompakosta löytyviin kuitteihin ja rikkinäiseen kynään. Istuin nurkka pöydässä yksin, edessäni terassilla istuu useita seurueita. Espanjan kielen vaiheikas sointu kuuluu taustalla. Tässä hyvä just näin. Suussa maistuu vielä kaneli kahvi ja talon suklaakakku. Välillä mietin, miksi lähdin tänne, miksi lähdin yksin. On hetkiä jolloin kaipaan vierelleni ihmistä, joka jakaisi tämän kaiken kokemuksen kanssani. Nautin omasta seurasta, omista ajatuksista ja matkoista, kävelylenkeistä. Mutta enemmän nautin jakaa matkaani toisten ihmisten kanssa. Olen tavannut täällä monenlaisia ihmisiä, saanut palan heidän elämästään täällä. He elävät heidän arkeaan, niin kuin minä Suomessa. Arki on minulle muodostunut täälläkin yhtälailla, mutta se on vähän erilainen kuin kotona Suomessa. Arkirutiinit muodostuvat täällä samalla tavalla, mutta en ole niin kiireinen. Ehkä se tasoittuu Suomessakin valmistuttuani koulusta, toivo on ainakin luja!

Illalla meninkin sitten ajoissa nukkumaan ja vappupäivänä nousin ylös virkeänä. Nyt täällä alkaa aamutkin olla niin lämpimiä, että voi aamupalankin syödä ulkona. Paras aloitus päivään on syödä aamupala ulkona lintukuoron säestyksessä. 

Tuhdin aamupalan jälkeen puin lenkki vaatteet päälle. Lähdin kapuamaan kohti Alhambraa ja sen takana olevia vuoria. Otin mukaan vain vesipullon ja puhelimen, olisi pitänyt ottaa myös evästä, niin olisin ollut kauemminkin. Aluksi kävelin yleisiä teitä pitkin ylöspäin, kunnes vastaan tuli ensimmäinen polku kohti vuoria. Lähdin sitten polkua nousemaan kohti vuorta, hiki valui pitkin kasvojani ja selkääni. Ylös päästyäni siellä olikin olivipuutarha. Näkymä oli ihana, eikä muutamaa pyöräilijää lukuunottamatta ihmisiä näkynyt. Juoksuaskel tuntui kummallisen kevyeltä vaikka nousua olikin takana jo jonkin verran. Uudet maisemat antoivat intoa askelille jatkaa ylöspäin. Näkymät ovat niin huikeita, että meinaan välillä unohtaa hengittää. Ja toki välillä piti pysähtyä katselemaan ympärille, katselemaan Sierra Nevadan lumisia huippuja, vieressä olevia vuoria. Vuoria näkyy siellä, minne pään vain kääntää. Tämä reilu kahden tunnin lenkki oli parasta vappua ikinä. Olen kiitollinen, että saan olla täällä vielä kuukauden.