Pääsiäinen

Koti-ikävä iski just nyt. En tiedä, miksi se ikävä tuntuu tänään niin voimakkaalta. Onhan se koti-ikävän tunne käynyt aikaisemminkin, mutta nyt tuntuu, että se on voimakkaimmillaan päällä. Kaikki on hyvin, eikä mikään ole mennyt huonosti ja takana on aivan mahtava pääsiäinen, silti ikävä iski. Ehkä just sen takia, koska pääsiäinen oli niin huippu ja sain olla aivan ihanien ihmisten kanssa, tehdä mielettömiä juttuja ja viettää vaan aikaa. Se oli muistutus siitä, miten ihania ihmisiä mulla on myös Suomessa ympärillä<3

Kärsimysnäytelmä

Olin koko pääsiäisen Johanna ja Iiriksen luona yötä Jääskeläisillä. Täällä Espanjassa meillä oli torstai ja perjantai vapaa, mutta toinen pääsiäispäivä eli maanantai oli normaali työpäivä. Käytiin pitkäperjantaina tyttöjen kanssa katsomassa Jeesuksen kärsimysnäytelmä Bénalmadenassa. Sinne oli rakennettu vuorille näyttämö kolmeen osaan. Katsomoita oli useassa kohtaan. Näytelmä oli alkanut Abrahamin tarinasta, jossa Jumala pyysi häntä uhraamaan oman poikansa Iisakin, emme tätä alkua nähneet, koska myöhästyimme vähän. Ja sen jälkeen eteni pääsiäisen tapahtumiin, tulimme siinä vaiheessa katsomaan, kun Jeesus ratsasti aasilla ja kävi viimeisen aterian syömässä opetuslasten kanssa ja näytelmä päättyi ristiinnaulitsemiseen. Näytelmä oli aika vaikuttava, se kesti n. 3 tuntia. Paljon oli nähty vaivaa lavasteisiin ja muuhun rekvisiittaan sekä näyttelijöitä oli paljon. Hienon näköistä oli, kun näytelmän ympäristö eli koko ajan eri kohtausten mukana. Hieno näytelmä ja varmasti olisi saanut enemmän irti, jos ymmärtäisi espanjan kieltä.

Kärsimysnäytelmä

Kärsimysnäytelmä

Sen jälkeen mentiin syömään Jääskeläisille ruokaa. Oli tosi kotoista istua isonpöydän ääressä ja syödä yhdessä. Aivan mahtavaa, että olen saanut täällä tutustua Jääskeläisen perheeseen ja viettää heidän kanssaan aikaa täällä. He ovat kyllä niin vieraanvarainen perhe, että yhtään ei tarvitse miettiä voinko mennä niillä käymään tai yöksi. Kyllä he minut pois ajavat, jos ei sovi ;).

Maaseutua 

Lauantaina lähdettiin Iiriksen, Johannan ja Eijan kanssa vuorille. Lähdimme liikkeelle 10 aikaan aamupäivällä, nousimme maaseutua pitkin Mijasin kylään, siellä kävimme kahvilla ja lähdimme vuorireittejä pitkin ylöspäin. Reittiin tuli hieman extremeä ja ei ehkä ihan mennyt suunniteltua pitkin, mutta perille päästiin. Mijasin kylä on sellainen pieni valkoinen vuoristokylä, todella kaunis ja sinne pitää kyllä mennä joku päivä vain kiertelemään sitä. Siellä on ihania kahviloita ja kapeita katuja, valkoisia taloja ja ihania kukkia. Siellä kulkee hevosia ja aaseja jotka kierrättävät turisteja ympäri kylää, siitä en oikein tiedä mitä mieltä olen. Jotenkin säälittää, kun eläimet joutuvat kulkemaan autojen seassa ja en tiedä millainen hoito niillä on, toivottavasti hyvä!

Mijasin kylän katuja

Mijasin kylä

Papat kokontuneet lauantai päivää viettämään (Kuvan ottanut Johanna)

Mutta siis lähdimme sitten Mijasin kylästä merkittyjä vuorireittejä kulkemaan Mijasin vuorta ylös. Sää oli just hyvä vuorille, ei liian kylmä eikä lämmin, mutta hyvin tarkeni shortseilla ja topilla. Välillä joutui pitkähihaisen vetäisemään päälle. Vuorilla bongasin suomenlipun yhdessä vuoren reunuksella, ei voi, kun Costa Del Sol alueelta löytyä suomenlippu vuorilta, joku oli sen ongenvapaan laittanut ja vienyt ylös vuorille. Ja tietysti meidän piti käydä lipulla ottamassa valokuvia. Kävellessä juttua ja naurua riitti. Aivan loistava päivä vuorilla. Tuolla vuorilla ympäristö on jotakin sellaista, mitä voisi vain katsella ja ihailla sekä kuunnella. Siinä viehättää vuorien jykevyys ja vahvuus. Kun elämä muuten on, kuin kävely heikkoa siltaa pitkin, antaa vuoret siihen jotakin lujuutta ja vahvuutta, ne ovat niin pysyviä. En tiedä miten sitä voisi selittää selkeämmin, mutta rakastan kulkea siellä. Päivän aikana kilometrejä tuli käveltyä 24 ja askeleita n. 41 000.

Pääsiäissunnuntain vietimme leppoisasti auringon paisteessa. Oli kyllä ihana pääsiäinen täällä Espanjassa. Sunnuntaina näin taas vähän pääsiäiskulkuetta, emme päässeet niitä kunnolla pääsiäisen aikana katsomaan, vaikka joka päivä niitä täällä järjestettiin. Kulkueet siis muuttuivat aina pääsiäisen tarinan mukaan, pitkäperjantaina kulkueessa kannettiin Jeesusta ristillä sekä itkevää Mariaa, ihmiset olivat pukeutuneet mustiin, kuulemma myös ihmiset kulkueessa saattavat itkeä (en siis itse nähnyt tätä). Pääsiäiskulkueet ovat vahva ja vanha perinne täällä Espanjassa ja patsaan kantajien tehtävä on kunnia-asia, siihen tehtävään saatetaan jonottaa useita vuosia.

Huikee retkiporukka

Nyt taas uutta viikkoa kuljetaan, kohta olen ollut täällä Espanjassa jo kuukauden. Aika menee kyllä ihan hirveätä vauhtia eteenpäin. Koti-ikävästä huolimatta ihanaa olla täällä ja kokea tämä matka.