La Concha, Marbella

Kävin sunnuntaina yhden hienoimmista vaelluksista tekemässä. Paikka oli sellainen mistä olimme puhuneet Eijan kanssa jo reissuni alku päivillä, kun tutustuimme ja kävimme ensimmäisiä vuorireissuja tekemässä. Luulin jo, että La Concha ei toteudu tällä reissulla, vaan on tultava vielä uudestaan Espanjaan.

Mutta se toteutui. Lähdimme n. 20 hengen porukalla autoilla sunnuntai aamuna 8.45 ajelemaan kohti Marbellaa, La Conchaa. Porukkaamme kuului eri-ikäistä aikuista, nuorta ja lasta. Ajelimme moottoritietä alkumatkan ja siitä käännyimme pienemmälle tielle ja taas pienemmälle tielle, kunnes ajelimme vuoren rinnettä ylöspäin. Kerkesin jo ajatella, että oliko tarkoitus mennä autolla ylös asti, koska korvani menivät niin lukkoon. Mutta aivan huipulle ei autolla päästy, vaan vielä oli 6-7km matkaa kävellä, jätimme autot parkkipaikalle ja lähdimme siitä tallustelemaan kohti huippuja.

Tykkäsin reitistä ihan hirveästi. Alku matka meni oliivilehdon läpi vähän matkaa ja sitten lähdimme nousemaan ylöspäin. Jyrkkyys aste vaihteli matkan aikana paljon. Välillä polku meni aivan vuoren reunaa ja pudotusta oli useampi sataa metriä lähes suoraan alaspäin. Jostain syystä minua ei pelottanut ollenkaan. Välillä polku kulki sellaisesta kohdasta, kun katsoi ylöspäin, näytti kuin vuori olisi kallistunut pilvien liikkeen vuoksi. Reitille oli laitettu vaikeimpiin kohtiin kettinkejä, joista pystyi käsillä pitää kiinni. Maisemat olivat taas kerran aivan kohdillaan, mykistyneenä kävelin koko matkan. Sääkin suosi meitä, aurinko paistoi. Välillä tuuli hieman, joten huipulla joutui laittamaan pitkähihaisen paidan päälle.

Perillä La Conchan huipulla näkymät olivat maagiset, toisella puolella näkyi meri ja Marbella ja toisella puolella järvi ja vuoret. Nousua oli yhteensä n. 1200m. Siellä istuskelimme tovin aikaa maisemia ihaillen ja söimme eväitä. Olimme toki matkan varrellakin pysähtyneet evästauoille. Reitin alussa oli viitta La Conchalle, missä luki 2h kävellen. Me kuljimme rauhallista vauhtia ja matka ottikin useamman tunnin. Porukassamme nuorimpana kulki 5 vuotias poika. Hänkin jaksoi todella reippaasti kulkea koko matkan, välillä autettuna, mutta pää osin käveli ihan itse. Joten sinne pystyy lähteä lastenkin kanssa. Tietysti pitää olla vähän tottunut kulkemaan vuorilla, koska reitti ei ollut helpoin.

Palasimme sitten samaa reittiä takaisin parkkipaikalle, joten kilometrejä tuli yhteensä 14km koko matkalle. Ja ajallisesti meillä meni n. 6-7 tuntia, pidimme siis tauot ihan rauhassa ja pitkään. Olin kyllä kotia päästyäni aivan poikki, ulkoilma ja vuoret olivat tehneet tehtävänsä. Huikea kokemus ja toivottavasti pääsen sinne vielä uudestaankin!