Mutkaton kohtaaminen ja vappu


Edellisestä tekstistä onkin vähän aikaa. Meillä oli netti vähän sekaisin, joten kuvien lataaminen blogiin olisi kestänyt ikuisuuden. Ja netin selaaminen ylipäätänsä oli aivan järjettömän hidasta. Mutta nyt viimeistä kuukautta viedään täällä Espanjassa. Aika kulunut siivillä, ihan hurjaa vauhtia.


Viikko sitten sunnuntaina sain aivan kammottavan herätyksen, suorastaan heräsin painajaiseen. Meidän vessasta löytyi torakka. APUA! Ja mitä minä tein, laitoin vessan oven kiinni ja menin itkemään keittiöön. Molemmat kämppikseni nukkuivat vielä, kello oli varmaan 8.30, enkä raaskinut heitä herättää. Eihän yhden torakan takia voi mennä niin sekaisin. Yritin googlettaa, mitä minun pitäisi tehdä sille torakalle, ei kuulemma saa tappaa liiskaamalla (mihin en olisi kuitenkaan kyennyt). Yritin harjan varrella saada sitä kääntymään selälleen, ettei se pääsisi liikkumaan, en pystynyt siihenkään. Ei muuta, kun Eijalle viestiä ja hän käski lähteä pois. Tein niin kuin käskettiin, vaihdoin lenkki vaatteet päälle ja lähdin junalla Jääskeläisille. Laitoin vessan oven eteen pahoittelevan viestin: vessassa on torakka, iso sellainen, enkä minä pystynyt sille tekemään mitään, ANTEEKSI. Ihana kämppikseni oli sen sitten poissa ollessani myrkyttänyt.

Super Eija<3

Lähdettiin sitten Eijan kanssa maaseudulle lenkkeilemään. Kävelimme Mijasiin saakka ja siellä päätimme mennä kahville. Istuimme kahvilassa pitkän aikaa, juttelimme ja nauroimme ja kommentoimme viereisessä pöydässä istuvan tytön väsynyttä olemusta, joka teki koulutehtäviä koneella. Hetken päästä opiskelija tyttö kysyi meiltä englanniksi, olemmeko suomalaisia. Sitten hän alkoi kertomaan omaa taustaansa suomalaisiin liittyen, hänen sukujuurensa olivat lähtöisin Suomesta, hän on itse amerikkalainen Elizabeth. Juttelimme pitkän aikaa, hän oli kovin kiinnostunut omista suomalaisista sukujuuristaan ja innoissaan tutustuessaan meihin. Puhuimme paljon suomalaisista tavoista, käyttäytymisestä yms. verrattuna amerikkalaisiin. Elizabeth oli miettinyt hetken, että uskaltaako meiltä kysyä, koska suomalaiset tunnetusti ovat hieman sulkeutunutta porukkaa. Mutta ilmeisesti hän rohkaistui, tai me vaikutimme normaaleilta. Lopuksi vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että lähdetään yhdessä Mijasin vuorille kävelemään.

Uusi löytö, Elizabeth<3


Lähdimme sitten seuraavana torstaina minun töitten jälkeen Mijasiin. Elizabeth on siellä käynyt paljon ja menimme uusia reittejä, mitä emme vielä Eijan kanssa olleet käyneet. Siinä kävellessä juttelimme niitä näitä, ja löysimme toisistamme paljon yhteisiä asioita. Aivan uskomatonta, että törmäämme ihan sattumalta kahvilassa Elizabethiin, jonka taustat ovat hyvin samanlaisia kuin minulla ja Eijalla. Eihän näin voi käydä?! Ja miten mutkatonta meidän kohtaaminen on ollut tutustumisestamme lähtien, näin vain löytyi uusi amerikkalainen ystävä Espanjasta. Kun kulkee tuolla kaduilla avoimena, olen aivan varma, että se heijastuu myös vastaantulijoihin, on helpompi kohdata ihmisiä, löytää uusia ihmisiä elämään. En väitä, että joka kerta kovin avoimin mielin kävelen kaduilla, varmasti viipotan naama kurtussa nopeasti ihmisten ohi, päivästä riippuen.





Lähdimme sitten Eijan kanssa jatkamaan Mijasista matkaa Los Pacosiin, Elizabeth jäi Mijasiin, jossa hän asuu. Siinä kävellessämme, kun olemme jo melkein Pacosissa, vastaan tulee lampaita. Ensin näimme vain muutaman, siinä ne vain käyskentelivät ja söivät ruohoa. Nauratti ihan hirveästi. Lähdimme kävelemään lampaiden ohi ja mutkan takana naurulla ei ollut enää rajaa, sieltä löytyi kokonainen lammaslauma. Seurasimme lampaiden kulkua pitkän aikaan, se pysäytti. Siinä ne kulkivat kaikki yhdessä, iso lauma seuraten omaa paimenta, joka oli vähän matkan päässä kukkulan päällä. Sen tilanteen haluan tallentaa syvälle sisimpääni, muistoihin.





Koulussa meillä oli vappuna vappunaamiaiset. Tosi moni lapsista oli pukeutunut naamiaisasuun ja miettinyt asun kokonaisuuden tarkasti. Ihan huikeeta porukkaa! Täällä Espanjassa oli myös vappuna Kansainväliset Feriat, eli isot markkinat Feria-alueella. Oli kulkuetta, ja erilaista kojua, eri maiden kulttuuria ja ruokaa. Kulkueessa jokainen Ferioille osallistuva maa toi oman kulttuurinsa esille, myös suomi. En itse nähnyt kulkuetta, mutta kuulin siitä kyllä. Monilla mailla oli paljon musiikkia, ääntä, liikettä ja tanssia, Suomella oli joulupukki, tonttuja ja jääkiekkoilijoita. Suomi oli erottunut joukosta hiljaisella tyylillään, ääntä ei juurikaan lähtenyt ja liikekin oli pysynyt aika maltillisena. Suomen kojussa markkinoilla oli MUNKKIA, metrilakuja, lohileipiä, grillimakkaraa ja tietysti kaljateltta löytyi. Paljon oli porukkaa, itse en hirveän kauan siellä viihtynyt, koska kirjaimellisesti näin vain edessä kulkevien niskoja ja selkiä. Lyhyen ihmisen etuja. Kävin kuitenkin syömässä Somalian kojussa kevätrullia ja Bulgarian kojussa vohveleita.







Kommentit