Edellisestä tekstistä onkin vähän aikaa. Meillä oli netti
vähän sekaisin, joten kuvien lataaminen blogiin olisi kestänyt ikuisuuden. Ja netin
selaaminen ylipäätänsä oli aivan järjettömän hidasta. Mutta nyt viimeistä
kuukautta viedään täällä Espanjassa. Aika kulunut siivillä, ihan hurjaa
vauhtia.
Viikko sitten sunnuntaina sain aivan kammottavan herätyksen,
suorastaan heräsin painajaiseen. Meidän vessasta löytyi torakka. APUA! Ja mitä
minä tein, laitoin vessan oven kiinni ja menin itkemään keittiöön. Molemmat
kämppikseni nukkuivat vielä, kello oli varmaan 8.30, enkä raaskinut heitä
herättää. Eihän yhden torakan takia voi mennä niin sekaisin. Yritin googlettaa,
mitä minun pitäisi tehdä sille torakalle, ei kuulemma saa tappaa liiskaamalla
(mihin en olisi kuitenkaan kyennyt). Yritin harjan varrella saada sitä
kääntymään selälleen, ettei se pääsisi liikkumaan, en pystynyt siihenkään. Ei
muuta, kun Eijalle viestiä ja hän käski lähteä pois. Tein niin kuin käskettiin,
vaihdoin lenkki vaatteet päälle ja lähdin junalla Jääskeläisille. Laitoin vessan
oven eteen pahoittelevan viestin: vessassa on torakka, iso sellainen, enkä minä
pystynyt sille tekemään mitään, ANTEEKSI. Ihana kämppikseni oli sen sitten
poissa ollessani myrkyttänyt.
 |
| Super Eija<3 |
Lähdettiin sitten Eijan kanssa maaseudulle lenkkeilemään.
Kävelimme Mijasiin saakka ja siellä päätimme mennä kahville. Istuimme
kahvilassa pitkän aikaa, juttelimme ja nauroimme ja kommentoimme viereisessä
pöydässä istuvan tytön väsynyttä olemusta, joka teki koulutehtäviä koneella.
Hetken päästä opiskelija tyttö kysyi meiltä englanniksi, olemmeko suomalaisia.
Sitten hän alkoi kertomaan omaa taustaansa suomalaisiin liittyen, hänen
sukujuurensa olivat lähtöisin Suomesta, hän on itse amerikkalainen Elizabeth. Juttelimme
pitkän aikaa, hän oli kovin kiinnostunut omista suomalaisista sukujuuristaan ja
innoissaan tutustuessaan meihin. Puhuimme paljon suomalaisista tavoista,
käyttäytymisestä yms. verrattuna amerikkalaisiin. Elizabeth oli miettinyt
hetken, että uskaltaako meiltä kysyä, koska suomalaiset tunnetusti ovat hieman
sulkeutunutta porukkaa. Mutta ilmeisesti hän rohkaistui, tai me vaikutimme normaaleilta.
Lopuksi vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että lähdetään yhdessä Mijasin
vuorille kävelemään.
 |
| Uusi löytö, Elizabeth<3 |
Lähdimme sitten seuraavana torstaina minun töitten jälkeen
Mijasiin. Elizabeth on siellä käynyt paljon ja menimme uusia reittejä, mitä
emme vielä Eijan kanssa olleet käyneet. Siinä kävellessä juttelimme niitä
näitä, ja löysimme toisistamme paljon yhteisiä asioita. Aivan uskomatonta, että
törmäämme ihan sattumalta kahvilassa Elizabethiin, jonka taustat ovat hyvin
samanlaisia kuin minulla ja Eijalla. Eihän näin voi käydä?! Ja miten mutkatonta
meidän kohtaaminen on ollut tutustumisestamme lähtien, näin vain löytyi uusi amerikkalainen
ystävä Espanjasta. Kun kulkee tuolla kaduilla avoimena, olen aivan varma, että
se heijastuu myös vastaantulijoihin, on helpompi kohdata ihmisiä, löytää uusia
ihmisiä elämään. En väitä, että joka kerta kovin avoimin mielin kävelen
kaduilla, varmasti viipotan naama kurtussa nopeasti ihmisten ohi, päivästä
riippuen.
Lähdimme sitten Eijan kanssa jatkamaan Mijasista matkaa Los
Pacosiin, Elizabeth jäi Mijasiin, jossa hän asuu. Siinä kävellessämme, kun
olemme jo melkein Pacosissa, vastaan tulee lampaita. Ensin näimme vain
muutaman, siinä ne vain käyskentelivät ja söivät ruohoa. Nauratti ihan hirveästi.
Lähdimme kävelemään lampaiden ohi ja mutkan takana naurulla ei ollut enää rajaa,
sieltä löytyi kokonainen lammaslauma. Seurasimme lampaiden kulkua pitkän aikaan,
se pysäytti. Siinä ne kulkivat kaikki yhdessä, iso lauma seuraten omaa paimenta,
joka oli vähän matkan päässä kukkulan päällä. Sen tilanteen haluan tallentaa
syvälle sisimpääni, muistoihin.
Koulussa meillä oli vappuna vappunaamiaiset. Tosi moni
lapsista oli pukeutunut naamiaisasuun ja miettinyt asun kokonaisuuden tarkasti.
Ihan huikeeta porukkaa! Täällä Espanjassa oli myös vappuna Kansainväliset
Feriat, eli isot markkinat Feria-alueella. Oli kulkuetta, ja erilaista kojua,
eri maiden kulttuuria ja ruokaa. Kulkueessa jokainen Ferioille osallistuva maa
toi oman kulttuurinsa esille, myös suomi. En itse nähnyt kulkuetta, mutta
kuulin siitä kyllä. Monilla mailla oli paljon musiikkia, ääntä, liikettä ja
tanssia, Suomella oli joulupukki, tonttuja ja jääkiekkoilijoita. Suomi oli
erottunut joukosta hiljaisella tyylillään, ääntä ei juurikaan lähtenyt ja
liikekin oli pysynyt aika maltillisena. Suomen kojussa markkinoilla oli
MUNKKIA, metrilakuja, lohileipiä, grillimakkaraa ja tietysti kaljateltta löytyi.
Paljon oli porukkaa, itse en hirveän kauan siellä viihtynyt, koska kirjaimellisesti
näin vain edessä kulkevien niskoja ja selkiä. Lyhyen ihmisen etuja. Kävin
kuitenkin syömässä Somalian kojussa kevätrullia ja Bulgarian kojussa vohveleita.
Kommentit
Lähetä kommentti