Aika pakata laukku

Hola!

Taas mennään, nyt suuntana Granada, Espanja. Ajattelin kirjoitella taas blogia matkastani, jotta pääset kulkemaan sitä kanssani ja minä saan tästä tallennettua muistoja itselleni. Olen lähdössä viimeistä työharjoitteluani sosionomi opintoihin liittyen tekemään Granadaan espanjalaiseen kouluun/päiväkotiin. Menen esikoulun puolelle englannin kieliseen, 3-6-vuotiaiden lasten ryhmään. Kolmen kuukauden kielikylpy tiedossa. 

Pitkään mietin, onko nyt oikea hetki lähteä, teenkö järjevän ratkaisun, onko se Granada vai Fuengirola. Punnitsin ja pohdin, kunnes tulin siihen tulokseen, että miksi ei. Nyt minulla on mahdollisuus lähteä ja se mahdollisuus tuodaan minulle tarjottimella eteen. Tämä tulee olemaan taas yksi kasvutarinoistani. Viime kesän lopussa, alku syksynä, meidän perhe pysäytettiin, kun isäni vietiin sairaalaan. Saimme kokea elämän rajallisuuden. Kädet ristissä useana iltana olimme jokainen, jotta kaikki menisi hyvin. Meitä kuultiin ja kaikki meni hyvin. Tapahtuma kuitenkin pysäytti, kuinka kiitollinen olen jokaisesta perheen jäsenestäni, jokaisesta läheisestäni, ystävästäni. Siksi myös mietin, onko oikea hetki lähteä läheisteni läheltä. Mutta rakkaus ei katoa, vaikka välissä olisikin useampi kilometri. 

Viime syksy ja alku vuosi ovat olleet kasvattavia ja työn täyttämiä. Olen käynyt koulua ja tehnyt töitä, vähentänyt toista ja lisännyt toista, valitsin tämän itse, enkä valita. Mutta välillä on ollut niitä hetkiä, kun luovuttaminen olisi tuntunut helpommalta vaihtoehdolta. Vapaapäivät ja sosiaalinen elämä, koulun ja työn ulkopuolella ovat olleet vähäistä. Mutta jostakin olen saanut silti voimia jatkaa. Tämä aherrus ja pakertaminen ei tee minusta parempaa ihmistä, mutta olenhan minä nyt aivan älyttömän ylpeä itsestäni, (enkä aijo tehdä tällaista toiste)!! Ja siksi myös vaihtoon lähteminen tuntuu nyt parhaimmalta vaihtoehdolta. Ennen kaikkea haluan saada kokemuksia, kasvaa ihmisenä ja vahvistaa englannin kielen taitoani. 

On yksi asia, mitä olen miettinyt, miksi jaksan. On se, että tiedän valinneeni juuri oikean alan, tykkään työstäni ja opiskelusta. Kun nuoret tekevät ja ovat tehneet valintoja jatko koulujen suhteen, en kadehdi heitä, onhan ne isoja päätöksiä. Mutta pitää muistaa se, että mikään ei silti ole lopullista. Itse olen päässyt valinnan suhteen helpolla, koska sosiaali- ja terveysala on ollut minulla selvänä jo hyvin aikaisin, ala on kutsumukseni suoraan sydämestä. Vaikka hoitoalalta nyt onkin uutisoitu negatiivisesti, tiedän että meitä hyviä hoitajia, alan ammattilaisia on paljon, jotka teemme työtä täydestä sydämestä. Ja kaikki me yhdessä voimme nostaa hoitotasoa korkeammalle, sinä ja minä. 

Noniin ja sitten itse matkaan. Eilen tein matkaa tänne 10 tuntia. Lähdin aamulla 7.00 lennolla Helsingistä Malagaan. Olin varannut Malagasta bussi lipun jo ajoissa ja ajattelin että haluan varata siihen aikaa, jotta kerkeän lennolta bussiin, jos vaikka lento on myöhässä tai bussi lähteekin jostakin kauempaa. No lento oli ajoissa ja bussi pysäkki heti kentän edessä, kun astuin ovista ulos, pysäkki oli edessäni. Odottelin sitten siinä pari tuntia bussia. Bussi matkalla minua väsytti aivan hirveästi, mutta en malttanut laittaa silmiäni kiinni, koska halusin nähdä maisemat. Granadan bussi asemalle matkaa kesti n. 2 tuntia. Sieltä minua tuli hakemaan Maria niminen opiskelija. Hän opetti minulle ensimmäisenä Espanjalaisen tervehdys tavan, suukot molemmille poskille. Sitten lähdimme bussilla asuntoani kohti. Maria on todella ystävällinen ja auttavainen, juttelimme matkalla paljon, hän kertoi Granadan historiaa ja erilaisia nähtävyyksiä. Sitten jäimme bussista ja lähdimme tavaroideni kanssa kävelemään asuntoa kohti. Asuntoni sijaitsee vähän ylempänä ja sinne on monta porrasta, autolla ei pääse lähelle. Kadut ovat ihanan kapeita ja rakennukset satoja vuosia vanhoja. Kaupunki on todella kaunis. 

Päästyämme asunnolleni, omistaja tuli päästämään meidät sisälle. Tämäkin rakennus on todella vanha. Talo on peruskorjattu, mutta talon henki on haluttu säilyttää alkuperäisenä. Ei siis mikään lukaali. Mutta todella ihana. Kysyinkin ensimmäisenä, onko täällä ötököitä, omistaja vastasi että ei ole, ja hän pitää tämän siistinä. Ja koska tämä on vähän ylempänä ja kolmi kerroksinen, näkee ylimmältä terassilta melkein koko kaupungin ja illalla auringon laskun!! Omistaja on myös todella ystävällinen ja auttavainen, lähti heti näyttämään minulle lähimmän ruokakaupan ja mitä vain kysyttävää tulee, häneltä saa kysyä. Kaupassa käynti onkin sitten melkoinen liikuntasuoritus. Trevor (omistaja) sanoi minulle, että joka kerta kun tulet asunnolle, kannattaa jotakin ottaa kaupasta. Koska portaita isojen ostosten kanssa kipuaminen on aika raskasta. Joten toistaiseksi en aijo vielä salikorttia hommata. 

Olinkin illalla todella väsynyt, enkä kauppareissun ja pienen lenkin lisäksi jaksanut muuta tehdä. Joten menin jo nukkumaan kello 21. Nukuinkin sitten 12h yö unet, täydellistä! Tämän reissun aikana, haluan tutustua kaupungin historiaan, koska tämä on yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja ja historia näkyy rakennuksissa, kirkoissa, museoissa ja kaduissa.