Pääsiäislomaa

Viime perjantaina minulla oli yliopistolla kuvaamataidon tunti. Käyn yliopistolla silloin tällöin heidän varhaiskasvatuksen tunneilla. Tykkään aina mennä sinne, koska tapaan aina uusia ihmisiä siellä ja on mukava jutella opiskelijoiden kanssa. Kuvaamataidon opettaja oli juuri stereotypioiden mukainen ”taidehörhö”. Ja tätä en sano mitenkään negatiivisessa valossa. Opettaja oli vanha mies, juuri eläkekynnyksellä, ellei jo ylittänyt sitä. Yllään hänellä oli kauhtunut villapaita ja flanelli housut, harmaaparta ja pälvikalju. Hänen ohjeensa taiteen tekemiseen oli että, älä mieti, vaan tee.

Sain tehtäväkseni luoda oman yritykseni logon. Ja minun piti luoda siitä useampi versio, ennen lopullista logoa. Olen hahmotellut omaa yritystäni/yksikköäni jo useamman vuoden päässäni, mutta logoa tai nimeä en ole ikinä miettinyt. Alkuun pääseminen oli todella vaikeaa, eikä opettaja helpottanut tilannetta höpötyksillään ollenkaan, OPEN YOUR MIND!! Muut opiskelijat sanoivat, älä stressaa, se on aina tommoinen vähän outo. Enemmän minua kuitenkin tilanne huvitti.

Pääsin kuitenkin alulle ja aloin hahmotella päässäni yritystäni, mikä kuvaisi sitä parhaiten. Päädyin kliseisesti sydämeen, värinä keltainen, sininen ja vihreä. Jokaisella värillä oma merkityksensä. Nimi olikin vaikeampi ja kirjoitin vain, mitä ensimmäisenä mieleeni tuli. Olen laulanut lasten kanssa koulussa paljon disneyn Small world -laulua. Siinä lauletaan, miten loppujen lopuksi maapallo on pieni ja meille jokaiselle yhteinen. On vain yksi aurinko ja yksi kuu, hymy merkitsee ystävällisyyttä jokaiselle maasta riippumatta. Olen paljon miettinyt näitä laulun sanoja täällä ollessani. Kun olen saanut tutustua monenlaiseen ihmiseen, jutella heidän kanssaan, olen huomannut, että jokaiselle meistä kuitenkin tärkeintä on yhteys toisiin ihmisiin, välittäminen rakkaimmista, meillä on paljon yhteisiä asioita, huolehdimme samasta ilmastosta, katselemme samaa aurinkoa ja kuuta, tähtiä.

Siksi tämä laulu, Small World tuli luomukseni taustalle ja koko yritysideani pohjalle. Toisen hyvinvointi vaikuttaa meihin kaikkiin, kun teemme yhdessä, saamme enemmän aikaan. En tosiaankaan tiedä tuleeko tämä koskaan toteutumaan, mutta voin tätä ajatusta käyttää myös kaikissa työpaikoissa.

Kuvaamataidon tunnin jälkeen kävin kahvilla Blancan kanssa, olen tutustunut häneen yliopiston kautta. Uskomatonta, miten saman henkisen ihmisen olen tavannut. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ajatuksemme ovat olleet hyvin saman tyyppisiä ja keskustelu on ollut helppoa. Harmi vain, että hän on koulunsa ja töidensä takia hyvin kiireinen, ehkä se oli meille myös yhteistä ;). Kahvitauon jälkeen lähdin työharjoittelupaikalle, koska koululla ja päiväkodilla oli oma pääsiäiskulkue, minkä halusin nähdä.

Koululle päästyäni oli siellä jännitystä ilmassa ja aikamoinen härdelli. Lapset olivat pukeutuneet kulkuetta varten erilaisiin asuihin ja poukkoilivat pitkin käytäviä. Aikuiset yrittivät pitää jonkinlaista järjestystä yllä, onneksi oli saatu myös lasten vanhempia avuksi. Lähdimme kulkemaan koulun pihalta kohti katuja, reitti ei ollut pitkä, mutta aikaa kului pari tuntia, koska eteneminen oli hyvin verkkaista. Mukaan oli saatu myös soittoryhmä koulun ulkopuolelta. Olihan se aika kokemus päästä mukaan kulkueeseen, mutta itse en näin pienten kanssa lähtisi sellaiseen härdelliin. Alku sujui hyvin, mutta kaikki meteli ja ihmisvilinä ympärillä väsytti pienimmät, koko ajan joku otti kuvia, huiskutti kättä, milloin mistäkin tai kävi suukottelemassa poskille. No mutta se taas kuuluu tänne, minä tottumattomana seurasin silmät suurena menoa. Ja pää oli kipeä kotia päästyäni kaikesta.

Pari päivää levättyäni lähdin viettämään pääsiäislomaa Fuengirolaan. Olen maannut pari päivää auringossa ja käynyt lenkillä maaseudulla. Maaseudulla lenkit venähtävät huomaamatta pitkiksi ja aikaa kuluu. Siellä on vaan jotenkin niin rauhoittavaa ja mukavaa käydä lenkkeilemässä. Joka kerta minut pysäyttää yhden sillan kohdalla muistolaatta, joka on laitettu nuoren Suomalaisen tytön muistolle, siinä kohdalla on valkoinen helmin koristeltu oksa. Tulee aina tunne, että eikö tyttöä olisi voitu auttaa, eikö osattu tai huomattu. Tiedän, että aina ei huomaa ja sitten onkin liian myöhäistä. Joten muistetaan kysyä kuulumisia ja pysähtyä kuuntelemaan, jotta huomattaisiin ajoissa. Ehkä tämänkin tapahtuman tehtävänä on muistuttaa meitä toisten huolenpidosta.

Tänään kiirastorstaina meidän oli tarkoitus lähteä pyöräretkelle, mutta se peruuntui vesisateen vuoksi. Vähän kyllä harmittaa, mutta täytyy yrittää kehitellä jotain muuta tilalle. Perjantaina lähdetään katsomaan Malagaan pitkäperjantain kulkuetta. Kirjoittelen siitä sitten, koska se on kuulemma kokemisen arvoinen ja pysäyttävä.

Ihanaa pääsiäisen aikaa jokaiselle, viettäkää se läheisten kanssa, jos vain mahdollista ja nauttikaa toisten seurasta!